top of page
Writer's pictureAnniina

Kontrollointi on suuri huijaus

Kontrollointi on keino pelata tunteilla ja iskeä ihmisen haavoittuvaiseen kohtaan. Kun joku toinen ihminen kontrolloi sinua, hän pelaa tunteillasi hyötyäkseen siitä itse. Jos taas kontrolloit itseäsi, pelaat rajoittamisen peliä pyörittäen päässäsi sellaista tarinaa, jossa et voi astua mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Kontrollointia voi tapahtua esimerkiksi pelon kautta

Me ihmiset ollaan oppivaisia

Kontrollointi on opittua käytöstä. Jos olet elänyt lapsuutesi ympäristössä, jossa esimerkiksi toinen vanhempasi on kontrolloinut sinun tai sisarustesi tekemisiä ja sanomisia tai sitten kontrollointi on kohdistunut toiseen vanhempaasi, niin on mahdollista, että olet joko oppinut olemaan kontrolloitavissa tai oppinut kontrolloimaan itseäsi ja muita. Toki oppi on saattanut mennä perille molemmin tavoin ja tilanteesta riippuen, kontrollointi näyttäytyy milloin mitenkin. Kontrolloinnin oppiläksyt ovat saattaneet myös muodostua nuoruuden kaveriporukoissa. Jos olet kokenut ettet ole ollut hyväksytty porukkaan ja se on luonut sinulle epävarmuuden tunteita, on jonkun toisen ollut helppoa lähteä ohjailemaan tilannetta.


Sukupolvelta toiselle

Monesti myös erilaiset tavat toimia kulkeutuu sukupolvilta toiselle, joten on hyvä tulla tietoiseksi mitkä tunteet ovat olleet lapsuudessasi läsnä ja ohjanneet toimintaa perheen ja suvun keskuudessa. On mahdollista katkaista sellaiset suvun kautta perityt toimintamallit, jotka nyt rajoittavat elämääsi tai luovat vaikkapa syyllisyyden tunteita. Ei myöskään tarvitse siirtää negatiivisia tunne kierteitä omille lapsille.


Kontrollointi ihmissuhteissa

Kun elämä menee eteenpäin ja aloitat esimerkiksi parisuhteen, saatat huomata kumppanisi yrittävän kontrolloida tekemisiäsi. Lapsuudessa syntyy helposti erilaisia uskomuksia ja jos olet todistanut vaikkapa vanhempiesi välillä kontrollointia, niin alitajuisesti käsityksesi parisuhteesta saattaa olla sellainen, että kontrollointi kuuluu asiaan. Tällöin saatat hakeutua sellaiseen parisuhteeseen, jossa tuo asia voi toteutua. Kontrolloinnin tarve saattaa myös kehittyä siitä, jos lapsuudessa tapahtuu asioita ilman turvallisuuden tunnetta. Silloin voi syntyä ylikorostunutta kontrollointia itseä ja muita kohtaan, jotta erilaiset tilanteet pysyisivät hallinnassa.


Sama kuvio voi toistua muissakin ihmissuhteissa. Muodostuu ystävyyssuhde, jossa toinen on kontrolloiva ja toinen helposti kontrolloitavissa. What a match made in heaven ;) Molempien tarpeet saadaan kuitattua. Mutta kun kenenkään elämä ja tekemiset eivät olet toisen vastuulla. Toki lapsesta ollaan vastuussa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta muutoin.. no uskon, että sait pointista kiinni.


Omat kokemukseni

Omassa elämässäni en ole itse kokenut lapsuudessani vanhempien suunnalta kontrollointia. Ainakaan en muista sellaista. Ehkä teinivuosina kotiin tuloajat saattoivat aiheuttaa sellaisen tunteen, että nyt rajoitetaan. Todellisuudessahan siitä ei ollut kyse vaan turvallisuuden luomisesta. Mutta eihän sellaista siinä kohtaa oikein ymmärrä, kun olisi niin kivaa olla jossain yömyöhään. Jotkut jutut ymmärtää vasta sitten kun on itse vanhempi. Toki, olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten siirrä sellaisia asioita oman lapseni uskomusjärjestelmään, joita minulla itselläni on ollut tarve kontrolloida. Ja tämä on myös herättänyt päästämään irti monesta asiasta, jota olen kokenut tarpeelliseksi kontrolloida. Ylihuolehtiminen on myös kontrolloinnin muoto.


Kontrolloinnin maailmaan olen kyllä tutustunut parissa lyhyemmässä pari/seurustelu suhteessani tai jopa silloin kun jokin on ollut vielä tapailuasteella. Näistä on jo kulunut hyvän aikaa, mutta muistan sen tunteen, kun toinen esimerkiksi olisi halunnut hallinnoida sitä etten vaan syö liikaa tai kontrolloida näkemiset aina siten, että itse pääsee mahdollisimman vähällä. Kontrollointia voi myös tapahtua siten, että toinen sanoo "että en tee tätä, jos sä et ensin tee tätä". Silloin kun olen kokenut kontrollointia toisen taholta, olen itse ollut jotenkin "heikoilla" tunteideni käsittelyssä. Siihen on helppo iskeä ja hyödyntää tilannetta.


Itseni ja muiden kontrollointia

Itseni kontrollointia on myös tapahtunut hyvinkin paljon elämäni eri vaiheissa. Tämä on kohdistunut hyvinkin pitkälti siihen, että kaikki asiat tarvitsee tehdä oikein ja sääntöjen mukaisesti. Onhan tuossa tietysti paljon hyvää, mutta ylikorostuessaan tuollainen toiminta on hyvinkin rajoittavaa. Tarvitsee esimerkiksi selvittää perin pohjin jokin asia edetäkseen, ettei vaan jää mitään huomiotta tai että tietämättään rikkoisi sääntöjä. Muita ihmisiä olen yrittänyt kontrolloida siten, että jos toinen ei ole mielestäni toiminut tiettyjen sääntöjen mukaan (mitä itse noudatan), niin olen kokenut tarvetta puuttua. Se on toisen kontrollointia. Hänellä on vapaus noudattaa sääntöjä tai olla noudattamatta. Se ei ole minun polkuni tai minun tehtäväni opettaa sääntöjen noudattamista. Voi toki mainita jos itsellä on tietoa ja huomaa ettei toisella ole, mutta siihen sen voi jättää antaen toiselle vapauden päättää miten tiedon saatuaan haluaa toimia.


Päätöksen tekeminen ja kontrollointi

Siitä tulikin mieleeni kontrolloiminen päätöksenteko tilanteissa. Jos sinun tarvitsee tehdä omaa elämääsi koskeva päätös, älä anna toisen kontrolloida päätöksen tekoasi. Saatat haluta elämääsi jotain isompaa muutosta, kuten vaikka lopettaa päivätyösi ja aloittaa yrittäjänä tai haluat toteuttaa itsellesi merkityksellisen projektin tai mitä ikinä se onkaan. Jos toinen pääsee tällaisissa tilanteissa kontrolloimaan siten, että et toteuta haluamiasi asioita, annat omaa voimaasi itsesi ulkopuolelle. Se ei koskaan ole hyvä idea. Ja silloin henkilö joka haluaa kontrolloida, hyödyntää mahdollisesti esimerkiksi sinun pelon tai epävarmuuden tunnetta saadakseen sinut luopumaan koko ideasta.


Kun yhteiskunta tai päättäjät kontrolloivat

Ei sinällään ole väliä mikä yhtälö on kyseessä. Kahden ihmisen välinen kontrolloimisen meininki tai vaikkapa auktoriteetin, päättäjien, yhteiskunnan tai jonkin tietyn ryhmän systeemit. Samat lainalaisuudet toimivat. Jos halutaan ihmisen toimivan tietyllä tavalla ja kontrolloida, on esimerkiksi pelon tunteen luominen kätevä tapa vaikuttaa. Ja jos se ei toimi, syyllistetään. Sitten ne, joilla on jokin haastava tilanne menossa, pelon tunne elämässä muutenkin voimakas, taipumus syyllistyä tai jotenkin muuten epävarmuutta ilmassa, niin viesti menee aika helposti perille. Jos kuitenkin oppii käsittelemään pelkoa ja syyllisyyden tunnetta ja ymmärtämään kyseisten tunteiden toimintamekanismit ja yhteyden omaan reagointiin, niin ulkopuolelta tuleva kontrollointi ei mene läpi.


Miksi kontrollointi on suuri huijaus?

Koska se saa ihmisen uskomaan ettei muita vaihtoehtoja ole. Kontrollointi luo illuusion, että on ainoastaan tietyt raamit, joiden puitteissa voi toimia. Illuusion siitä, että toisella on enemmän valtaa. Nyt sinulle saattaa tulla ajatus, että onhan toisilla enemmän valtaa. Kyllä, jos katsoo tietystä perspektiivistä. Universumissa kuitenkaan kukaan ei ole toista tärkeämpi. Meidän on tarkoitus elää täydesti ja luoda tänne upeita juttuja. Universumi ei kontrolloi. Sen sijaan se luo mahdollisuuksia oppia ja siitä on egon virittelemät kontrolloinnit kaukana.


Miten kontrolloinnista voi päästä irti?

Tässä muutamia vinkkejä. Kannattaa kirjoittaa vastaukset paperille, koska alitajunta työskentelee siten paremmin.


  1. Tullaksesi tietoiseksi kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

    1. Olenko lapsuudessani kokenut tai nähnyt kontrollointia?

    2. Kohdistuiko kontrollointi minuun itseeni vai johonkin toiseen?

    3. Kenen taholta kontrollointia tapahtui?

    4. Näyttäytyykö tällainen kontrolloiva toimintamalli suvussani yleisesti?

    5. Olenko helposti kontrolloitavissa vai kontrolloinko minä itseäni tai muita? Miten se näyttäytyy? Ja mikä tunne aikaansaa kontrolloinnin tarpeen?

    6. Onko minulla tällä hetkellä sellaisia ihmissuhteita, joissa kontrollointia tapahtuu? Miten se ilmenee?

  2. Mikäli kohdassa 1. sait sellaisia vastauksia, että kontrollointi rajoittaa elämääsi, pohdi miksi niistä olisi tarpeen pitää kiinni. Miten kontrollointi suuntaan taikka toiseen palvelee sinua?

  3. Mieti mitä kontrollista luopuminen tarkoittaisi. Mitä asioita ja tunteiden käsittelyä sinun pitäisi oppia, jotta kontrolloinnille ei olisi enää "tarvetta"

  4. Pohdi miten voisit oppimisen toteuttaa. Lukemalla, kirjoittamalla, hankkimalla ohjausta tai jonkin valmennuksen.

  5. Oletko valmis päästämään/päästäksesi kontrolloinnista irti?








23 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page